sunnuntai 4. joulukuuta 2016

U.S.A

Well hello. Vihdoin kirjoittelen täältä puolelta maailmaa. Koitan selittää kaiken mahdollisimman nopeasti, ettei tätä tekstiä voi verrata mihinkään romaaniin.
Tiistaina tosiaan mulla lähti lento 8.00, sitä ennen oltiin aamupalalla ja mentiin bussilla kentälle. Boarding alkoi vasta 7.45, joten päästiin sitten lähtemään kiitoradalle joskus yhdeksän aikaan. 
Oltiin illalla syömässä yhdessä Amerikkalaisen tytön kanssa, ja oli ihan supermukavaa tutustua häneen!


Ups. Luulin et mun laukku painoi alle 20kg. :D
FINALLY!!!!



Lontoossa olin perillä joskus 9 aikaa paikallista aikaa. Olin ihan paniikissa kun mun piti vaihtaa terminaalia, mut se olikin onneks sit ihan helppoa. Musiikit korville ja bussiin. Vihdoin olin omassa terminaalissa, etsin samantien vessan ja wifin ja soitin äitille et oon kunnossa. Siinä sit vähän kiertelin ku aattelin et mul on hyvin aikaa kun kone lähtisi vasta 11.10, mut sit ku lähin ettimään mun porttia huomasin et mun pitää mennä metrolla. :D No, onneks silti olin tarpeeks ajoissa ni ei tullut kiire. Siinä sitten taas heitin musiikit korville ja menin metroon istumaan, se matka oli onneksi vaan pari minuuttia. Huomasin että mulla alkoi tulla nälkä kun olin viimeksi syönyt 5.00 aamulla (kello oli tässä kohtaa yli 12.00 Suomen aikaa) joten lähin ettimään jotain ruokaa. Päädyin ottamaan sitten tosi ällöttävän makusen kolmioleivän ja colan, jotka maksoki sit yhteensä yli 6€ kun muistin punnan kurssin väärin:D Kävin hakemassa vielä starbucksista frappuchinon, ja lähin ettii porttia. 
Tottakai kaikki muut oli menny ja olin viiminen, mut onneksi ehtisin ja löysin perille. En ymmärtänyt melkeen mitään mitä koko lennolla sanottiin brittiaksentin takia. :D
Thank god lennolla oli sinkkuelämää. Mutta tottakai vaan 2 jaksoa.
Ruoka oli tosi ällöttävää. No words needed.



Waiting......

Melkein perillä!!!

No, pääsin sitten onneksi perille. Elämäni pisimmät 7 tuntia. Olin perillä amerikan aikaa 15.00, joten olin matkustanut tässä kohtaa jo 16 tuntia. Sain matkalaukut heti, ja löysin kuskin. Siinä sitten oottelin toppatakki +15 asteessa muita TUNNIN.
Vihdoin koululla, kirjotan siitä erikseen, koska kukaan ei varmasti jaksa lukea enään yhtään enempää.
MUTTA, mä olen nyt ollut perjantaista asti perheessä, ja mun perhe on PARAS. Oon tosi onnellinen täällä, joten äiti don't worry, mä pärjään <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti